Kuvat Joonas Sailaranta & Mikko Nieminen
Köysikiipeilyä voidaan harrastaa sekä sisähalleissa että luonnon kallioilla. Köysikiipeily aloitetaan yleensä sisähallissa ylävarmistuksella, joko ylhäältä tulevalla köydellä tai itsevarmistavalla laitteella. Useimmat siirtyvät myöhemmin kiipeämään alavarmistuksella eli liidaamaan. Tällöin kiivetään pareittain; kiipeilijä etenee ylöspäin liittäen valjaisiin kiinnitettyä köyttä välivarmistusten sulkurenkaisiin, kiipeilyparin varmistessa mahdollista putoamista köysijarrulla eli varmistusvälineellä. Köyden ja varmistuksen tarkoitus ei ole hinata kiipeilijää ylöspäin, vaan ainoastaan jarruttaa mahdollinen putoaminen, ja laskea kiipeilijä alas.
Kalliokiipeily on kiipeilyä ulkona luonnonkallioilla vain omien taitojen ja voimien varassa. Kiipeilykallioiden korkeus Suomessa vaihtelee noin kymmenestä neljäänkymmeneen metriin. Kalliokiipeily voidaan jakaa sporttikiipeilyyn, ”trädikiipeilyyn” ja ”tekniseen” kiipeilyyn:
- Sporttikiipeily tapahtuu käyttäen välivarmistuksina kallioon valmiiksi asennettuja pultteja.
- Trädikiipeilyssä kiipeilijä asentaa edetessään tarvitsemansa varmistukset, kuten kiilat, kallion halkeamiin ja koloihin.
- Teknisessä kiipeilyssä kiipeilijä käyttää välivamistuksia ”otteina” etenemiseen.
Korkeammalla tapahtuvassa köysikiipeilyssä on erityisen tärkeää käydä osaavan ohjaajan valvonnassa kurssi, joko kiipeilyseuran tai -hallin järjestämänä. Sisäseinältä kalliolle siiryttäessä sekä vaadittava osaaminen, välineistö ja riskit lisääntyvät, joten kannattaa osallistua kalliokiipeilykurssille.
Suomen Köysikiipeilypaikat SKIL julkaisemissa Kiipeilyreitit kirjasarjassa
